Vanhemmuuden, lapsen edun ja sovinnollisuuden ihanteet huoltoriidoissa ammattilaisten ja vanhempien tulkitsemina

Huoltoriidat

Vuosittain noin 30 000 lasta kokee Suomessa vanhempiensa eron. Kun vanhemmat eroavat, heidän tulee sopia, miten he järjestävät lastensa huollon, asumisen, tapaamiset ja elatuksen. Lapsenhuoltolain tavoitteena on, että vanhemmat sopivat lapsensa asioista yhteisymmärryksessä, lapsen edun huomioiden ja lapsi saa säilyttää hyvän suhteen kumpaankin vanhempaansa. Vaikka näitä tavoitteita kannatetaan Suomessa yleisesti, ne ovat varsin monitulkintaiset. Äidin mielestä viisivuotiaan etu voi olla, että hän asuu äidin luona ja tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu. Isä voi puolestaan ajatella, että vuoroasuminen on lapsen etu. Myös viranomaiset arvioivat lapsen etua keskenään eri näkökulmista, kukin oman koulutuksensa ja ammattinsa mukaisesti.

Sovinnollisuuden ihanne

Yli 90 % vanhemmista sopii lastensa asioista sovussa. Jos sopua ei kuitenkaan synny ja vanhempien näkemykset lapsen edusta eroavat suuresti, saattavat vanhemmat ajautua huoltoriitaan. Tutkimusten mukaan vakava riita kuormittaa vanhempia ja lapsen ja vanhemman välistä suhdetta sekä haittaa lapsen hyvinvointia, joten perheiden tukeminen eroissa on lasten kannalta ratkaisevan tärkeää. Keskeisenä keinona huoltoriitaan ajautuneiden vanhempien auttamisessa pidetään sovittelua, jossa ulkopuolinen asiantuntija tukee vanhempia löytämään kaikkia tyydyttävän ratkaisun.

Juuri kymmenen vuotta täyttänyt huoltoriitojen tuomioistuisovittelu on vakiintunut yhdeksi keskeiseksi sovittelumenetelmäksi Suomessa. Menetelmä on käytössä kaikissa käräjäoikeuksissa, mutta sitä on tutkittu toistaiseksi vain vähän. Tuomioistuinsovittelussa huoltoriitoja sovittelee tuomarin työparina asiantuntija-avustaja, yleensä psykologi tai sosiaalityöntekijä. Tuomarit ja asiantuntija-avustajat ovat institutionaalisia toimijoita, joilla on asiantuntija-aseman suomaa valtaa, jolla he voivat vaikuttaa eronneiden vanhempien käyttäytymiseen, ajatuksiin ja päätöksiin. Väitöskirjatutkimuksessani tarkastelen vanhemmuutta, lapsen etua ja sovinnollisuutta koskevien käsitysten rakentumista huoltoriitojen tuomioistuinsovittelun institutionaalisessa kontekstissa ja huoltoriidan kokeneiden vanhempien itsensä tulkitsemina. Tutkimustani varten olen tarkastellut huoltoriitojen tuomioistuinsovittelun koulutusmateriaaleja sekä haastatellut huoltoriitoja tuomioistuimissa sovittelevia ammattilaisia ja huoltoriidan kokeneita vanhempia. Tutkimukseni avulla pyrin avaamaan erilaisia tulkintapoja, jotka liittyvät sovitteluun, lapsen etuun ja vanhemmuuteen huoltoriitojen kontekstissa ja tuomaan esille, mitä näistä tulkintatavoista seuraa esimerkiksi vanhempien neuvomisen tai erovanhemmuutta koskevien käsitysten kannalta.

Tavoitteena on lapsen hyvinvointi

Tutkimuksessani havaitsin, että työntekijät oikeuttavat perheen sisäisiin ja yksityisiin asioihin puuttumista sillä, että puuttuminen palvelee lapsen etua ja hyvinvointia. Myös koulutusmateriaaleissa huoli lapsen edusta oikeuttaa sen, että työntekijät voivat puuttua sovittelussa vanhempien välisiin neuvotteluihin. Samanaikaisesti, kun lapsen edusta ja hyvinvoinnista puhutaan, luodaan myös käsitystä ”hyvästä” ja ”huonosta” erovanhemmuudesta ja näillä käsityksillä on merkitystä sille, miten huoltoriitoja sovitellaan. Kaiken kaikkiaan väitöskirjatutkimukseni punaisena lankana onkin tehdä näkyväksi erilaisia huoltoriitoihin liittyviä tulkintoja, ymmärtää tulkintojen seurauksia ja auttaa siten kehittämään sovittelumenetelmiä.

-IIja den Herder

Kirjoittaja on yliopisto-opettajan työstä työvapaalla oleva väitöskirjatutkija (PsL) Itä-Suomen yliopiston psykologian oppiaineesta. Ennen yliopisto-opettajan työtä hän on työskennellyt 20 vuotta perheneuvolapsykologina ja muutaman vuoden Siun sotessa palvelupäällikkönä ja erikoisasiantuntijana lapsiperheiden palveluissa. Alli Paasikiven säätiö on myöntänyt apurahan kirjoittajan väitöskirjatutkimukselle kahdeksi vuodeksi.