Matala kynnys palvelussa, korkea kotiovella

Julkisen keskustelun seuraaminen herättää huolen siitä, löytyykö vaikeuksia elämässään kohdanneille nuorille tapoja käsitellä kielteisiä tuntemuksia ja kokemuksia. Merkittävä osa nuorista, lähes kahdeksan prosenttia peruskoulun 8- ja 9- luokkalaisista, kokee ettei pysty juurikaan keskustelemaan elämästään vanhempiensa kanssa. Kahdeksan kymmenestä nuoresta on puolestaan sitä mieltä, että jokaisen tulee hoitaa omat asiansa itse.

Selvitimme taannoin nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelujen nykytilaa tutkimalla, mitä tavalliset suomalaiset nuoret puhuvat erilaisista palveluista matalan kynnyksen Sekasin-chatissa. Huomioimme, että tavat, joilla nuoret käyttävät anonyymiä chat-palvelua kertovat paljon kasvokkaisen palvelujärjestelmän puutteista. Esimerkkinä voi mainita, että moni nuori hakee chatista aikuisen tukea tilanteessa, jossa eri palvelujen taitepisteessä joutuisi muuten odottamaan tukea liian pitkään yksin ja neuvottomana.

Havaitsimme myös, että nuoret kompensoivat chat-keskusteluilla paitsi palvelujen puutetta, myös vaikeutta puhua läheistensä kanssa. Sekasin-chatin asiakaskyselyn mukaan vain 12,5 % vastaajista olisi ottanut asiansa puheeksi vanhempiensa tai läheistensä kanssa, jos ei olisi tullut chattiin. Vielä harvempi, eli 7 % nuorista, olisi varannut ajan ammattilaiselta.

Läheisten vaikutukset avun hakemisessa

Läheisillä näytti olevan monen suuntaisia vaikutuksia nuorten mahdollisuuksiin saada apua palveluista. Merkitykselliseltä tuntuvan seikan tarkempi tutkiminen hankerahoituksen loputtua mahdollistui Alli Paasikiven säätiön apurahalla. Työstin läheisten vaikutuksesta nuorten avunhakemiseen tieteellistä artikkelia osana sosiaalipolitiikan väitöskirjatutkimustani Helsingin yliopistolla. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka auttaisi nuoria kohtaavia ammattilaisia keskustelemaan nuoren kanssa tämän lähiyhteisön merkityksestä, ja toisaalta loisi tietopohjaa myös perheet ja lähiyhteisöt paremmin huomioivien palvelujen kehittämiselle.

Tutkimusten perusteella vanhempien asenteet ja nuorten käsitykset heidän suhtautumisestaan voivat muodostua suureksi esteeksi avun hakemiselle. Pelko vanhempien reaktiosta – olipa kyseessä vähättely, liiallinen huolestuneisuus tai suuttumus – voi johtaa siihen, että nuoret eivät halua vanhempien tietävän ongelmistaan. Tämä voi nostaa kynnystä hakea myös ulkopuolista apua, koska moni nuori ei halua vanhempiensa tietävän heidän hakevan ammattiapua ongelmiinsa.

Vuonna 2025 julkaistavaksi suunnitellussa artikkelissa kerromme eri tavoista, joilla nuori kokee suojelevansa itseään ja perhettään pidättäytymällä hakemasta apua hänelle tarkoitetuista kasvokkaisista palveluista. Esitämme artikkelissa myös ehdotuksia, miten nuoria kohtaavat ammattilaiset voisivat vahvistaa nuorten luottamusta siihen, että omista asioista saa puhua yhtä lailla kotona ja kasvokkaisissa palveluissa kuin anonyymissa chatissakin.

-Janne Takala

Kirjoittaja työskentelee tutkijana A-klinikkasäätiöllä, Tampereen yliopiston koordinoimassa Nuppu-hankkeessa. Alli Paasikiven Säätiö on rahoittanut hänen väitöskirjatutkimustaan vuosina 2022–2023. Tutkimuksessa hyödynnettiin Sekasin-chatin keskusteluaineistoa.

Kirjoittaja kiittää lämpimästi keskustelujensa tutkimuskäytölle luvan antaneita nuoria ja päivystäjiä, Sekasin-chatia, Alli Paasikiven säätiötä, sekä Nuorisotutkimusseuraa.

Lisää Sekasin-tutkimusryhmän julkaisuja löytyy Nuorisotutkimusseuran sivuilta