Samaa sukupuolta olevien parien perheoikeuksien tunnustaminen lainsäädännössä – yhdenvertainen mahdollisuus perheellistymiseen?

Samaa sukupuolta olevia parien perheoikeuksia koskevat lainsäädännölliset uudistukset ja niiden yhteydessä käydyt keskustelut ovat tervetulleesti haastaneet kapeita normatiivisia perhekäsityksiä ja tuoneet esiin Suomessa asuvien perheiden ja perhesuhteiden moninaisuutta. Lainsäädännöllä on merkittävä vaikutus siihen, kuinka perheet muodostuvat ja järjestävät elämänsä, ja sitä on ollut uudistettava huomioimaan laajemmin perheiden erilaisia olosuhteita ja tarpeita. Lisäksi lainsäädäntö vaikuttaa kokemuksiin siitä, kannattaako perheellistymisestä edes haaveilla ja kokeeko omanlaisensa perhe-elämän toteuttamisen olevan yhteiskunnallisesti hyväksyttyä.

Lainsäädäntö ja perheiden arjen todellisuus

Lainsäädännön kehitys on poistanut monia esteitä samaa sukupuolta olevien parien perheellistymisen tieltä. Lait eivät kuitenkaan yksistään kerro parien konkreettisista mahdollisuuksista toteuttaa perhe-elämää koskevat toiveensa, sillä myös muun muassa lakien käytännön soveltaminen, palvelujärjestelmän resurssien kohdentaminen, sukupuoli sekä muut yksilö- ja paritason tekijät vaikuttavat perheellistymisen mahdollisuuksiin.

Sosiaaliset ja taloudelliset resurssit sekä asuinpaikka ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka voivat asettaa samaa sukupuolta olevat parit keskenään eriarvoiseen asemaan saatavilla olevien perheellistymisen tapojen edessä. Tähän viittaavat myös oman tutkimukseni tulokset, joiden mukaan vuosina 2006–2015 Suomessa parisuhteensa rekisteröineillä naispareilla korkea-asteen koulutus oli yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen saada yhdessä lapsi verrattuna matalammin kouluttautuneisiin pareihin (Ponkilainen ym. 2022).

Tutkimustietoa perheellistymisen esteistä tarvitaan lisää

Samaa sukupuolta olevien parien perheellistymisen esteiden ymmärtämiseksi parien subjektiivisia kokemuksia, toiveita ja tarpeita kartoittavista kysely- ja haastattelututkimuksista saatua tärkeää tietoa tulee täydentää väestötason tutkimuksella. Rekisteriaineistoilla tavoitetaan tiedot kaikista Suomessa parisuhteen rekisteröineistä ja avioituneista samaa sukupuolta olevista pareista, mikä mahdollistaa parien välisten erojen tarkastelun perheenmuodostuksessa esimerkiksi sosioekonomisen aseman mukaan. Tämä on tärkeää yhdenvertaisuuden näkökulmasta, sillä se voi tuoda esiin, minkälaisista lähtökohdista olevat parit ovat jääneet lakiuudistusten tuomien uusien mahdollisuuksien ulottumattomiin. Kysely- ja haastattelututkimuksia taas tarvitaan selvittämään, onko esimerkiksi lapsettomaksi jääminen tapahtunut omasta tahdosta vai mahdollisuuksien puutteesta.

Kaiken kaikkiaan on tärkeä lisätä tietoa laajasti eri lähtökohdista tulevien ihmisten perheellistymisen esteistä sekä oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta heikentävistä tekijöistä. Lainsäädännön kehittämisen lisäksi tarvitaan myös muita toimia, jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet tavoitella haluamaansa perhe-elämää sekä saada siihen varauksetta tukea.

-Maria Ponkilainen

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija (VTM) Helsingin yliopistossa (Yhteiskuntadatatieteen keskus ja Väestöntutkimuksen yksikkö) ja affilioitunut tohtoriopiskelija Max Planck Institute for Demographic Research -instituutissa. Hän tutkii väitöskirjassaan samaa sukupuolta olevien parien liittoja ja lastensaantia Suomessa rekisteriaineistolla. Tutkimusta rahoittaa Alli Paasikiven Säätiö. Tutkimus tehdään osana Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamaa Muuttuva perheenmuodostus – Syyt, seuraukset ja mahdolliset tulevaisuudet, FLUX-hanketta.

Lähde:

Ponkilainen, M., Einiö, E., Pietiläinen, M. & Myrskylä, M. (2022). Educational differences in fertility among female same-sex couples. INVEST Working papers 60/2022, FLUX 9/2022.