Lapsiväestö on muuttunut taustoiltaan ja kieleltään monimuotoiseksi ja tulevaisuudessa muutos jatkuu edelleen. Ukrainalaisten lasten suuri määrä lisää tarvetta huomioida eri kieliset ja taustaiset lapset osana arkea. Kyse on valtavirran ilmiöstä, joka vaikuttaa kaikkiin lapsiin ja Suomen tulevaisuuteen.
Saako maahanmuuttajaperheen lapsi mahdollisuuden tasapainoiseen kasvuun?
Nykylapset elävät hyvin erilaisessa todellisuudessa kuin nyt jo aikuisuuden saavuttaneet aikanaan. Yksi pikkuhiljaa edenneistä muutoksista on se, että yhä useamman lapsen perheellä on siteitä ulkomaille.
Lasten taustojen monimuotoistuminen haastaa varhaiskasvatuksen, koulun, lasten vanhempien verkostot ja koko yhteiskunnan. Miten otamme vastaan lasten erilaiset taustat, käytännöt ja kielet?
Perhesiteitä ulkomaille joka viidennellä lapsella
Kaikista Suomen alaikäisistä 11 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia vuoden 2022 lopussa. Tilastokeskus määrittelee ulkomaalaistaustaisiksi kaikki sellaiset Suomen asukkaat, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa vanhempi on syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaistaustainen henkilö voi itse olla syntynyt joko ulkomailla tai Suomessa. Valtaosa – 62 prosenttia – ulkomaalaistaustaisista lapsista on syntynyt Suomessa.
Lapsiväestön monimuotoistumista lisäävät myös kaksikulttuuristen perheiden lapset. Kun huomioimme myös tämän ja muut kansainväliset ryhmät, on perhesiteitä ulkomaille jo noin joka viidennellä lapsella Suomessa [1].
Monissa kunnissa asuu toistaiseksi vain vähän maahanmuuttajaperheiden lapsia, muutamissa kunnissa hyvinkin paljon. Esimerkiksi Närpiössä ja Vantaalla noin 30 % lapsista on maahanmuuttajaperheiden lapsia.
Perheiden välillä suuret erot
Maahanmuuttajaperheiden lapsista noin joka kolmas on kansainvälisen suojelun tarpeen vuoksi maahan muuttaneiden vanhempien lapsia [2]. Valtaosa perheistä on siis tullut maahan työn perässä, opiskelemaan tai perhesiteen vuoksi. Riippumatta taustamaasta tai maahantulon syystä, muuttoon liittyvät kokemukset, vieraskielisyys sekä eriarvoinen kohtelu vaikuttavat perheiden elämään.
Lapsen oikeudet ja hyvinvointi
Erot eri taustaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnissa näkyvät selvästi Kouluterveyskyselyssä [3]. Vuoden 2021 kyselyssä esimerkiksi kiusaamis-, syrjintä- ja väkivaltakokemukset, vuorovaikutusvaikeudet vanhempien kanssa, yksinäisyyden kokemukset ja monet psyykkiset ja fyysiset oireet olivat yleisempiä maahanmuuttajaperheiden lapsilla, erityisesti maahanmuuton itse kokeneilla lapsilla [4].
Syitä hyvinvointieroille on monia. Merkittävin selittäjä lasten heikommalle hyvinvoinnille on maahanmuuttajaperheiden keskimäärin muita heikompi taloudellinen tilanne. Heidän keskuudessaan on suomalaistaustaisiin lapsiin verrattuna nelinkertaisesti pienituloisuutta ja työttömyys yleisempää.
Jokaisella lapsella on oikeus tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen, taustasta riippumatta. Julkisella vallalla on velvollisuus edistää lasten oikeuksia ja toimia lasten välisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
Pojilla paljon haasteita kouluiässä
Kouluterveyskyselyn tuloksissa näkyy voimakkaasti maahanmuuttajaperheiden lasten hyvinvoinnin sukupuolittuneisuus. Pojat kokevat kiusaamista, syrjintää sekä väkivaltaa sekä tyttöjä että suomalaistaustaisia poikia selvästi enemmän.
Kasvaminen vihamielisessä kasvuympäristössä altistaa riskikäyttäytymiselle sekä rikollisuudella oireilulle. Jos haluamme estää nuorten katuväkivaltaa ja jengirikollisuuden kasvua, on huonoja kehityskulkuja ehkäistävä jo paljon ennen murrosikää, päiväkodista ja alaluokilta lähtien.
Yläkouluikäisistä maahanmuuttajapojista noin joka neljäs oli Kouluterveyskyselyn mukaan kokenut huoltajien taholta kuritusväkivaltaa. Monikieliselle, näyttöön perustuvalle vanhemmuuden tuelle on huutava tarve.
Mitä olisi tehtävä?
Kaikkein tärkeintä on edistää maahanmuuttajavanhempien kotoutumista: sitä, että he voivat löytää paikkansa aktiivisena osana suomalaista yhteiskuntaa, oppia kieltä, saada sosiaalisia verkostoja sekä työllistyä. Vanhempien kautta vaikutetaan tutkitusti myös lapsiin. Kaikki lapsiperheköyhyyden vastaiset toimet helpottavat tilannetta.
Varhaiskasvatuksessa ja koulussa tarvitaan nollatoleranssia syrjiville, ulossulkeville käytännöille ja myönteisiä keinoja rakentaa yhteistä osallisuuden kokemusta. Ammattilaiset tarvitsevat koulutusta edistääkseen yhdenvertaisuutta.
Lapsiväestö on muuttunut taustoiltaan ja kieleltään monimuotoiseksi ja tulevaisuudessa muutos jatkuu edelleen. Ukrainalaisten lasten suuri määrä lisää tarvetta huomioida eri kieliset ja taustaiset lapset osana arkea. Kyse on valtavirran ilmiöstä, joka vaikuttaa kaikkiin lapsiin ja Suomen tulevaisuuteen.
-Minna Säävälä
Kirjoittaja on Alli Paasikiven Säätiön hallituksen jäsen. Hän on sosiaaliantropologian dosentti, jolta on viime vuonna julkaistu tietokirja Minne menet ihminen? Mitä jokaisen tulisi tietää väestöilmiöistä (Gaudeamus 2021). Minna toimii työ- ja elinkeinoministeriössä kotoutumisen osaamiskeskuksessa johtavana asiantuntijana.
Viitteet:
[1] Suomessa syntyneen vanhemman ja ulkomailla syntyneen vanhemman perheissä asui 7 prosenttia lapsista; suomalaistaustaisista lapsista prosentti oli syntynyt ulkomailla (Pietiläinen 2022, https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/suomen-lapset-vaheneva-mutta-moninaistuva-joukko/)
[2] tässä eivät ole mukana tilapäistä suojelua saavat ukrainalaiset.
[3] https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely
[4] Säävälä 2022, https://kotoutuminen.fi/documents/56901608/76169779/Policy-Brief-2-2022.pdf/f7f46467-58ea-a5bc-49e9-b23704adca19/Policy-Brief-2-2022.pdf?t=1668751260644
