Lapsi sotauutisten myrskyssä

Isä halaa pientä tyttöä junan ovella. Takana seisoo äiti ja vanhempi veli, asemalaituri on täynnä ihmisiä. Kuva on Ukrainasta, äiti ja lapset lähtevät sotaa pakoon ja isä jää puolustamaan kotiseutua. Tällaisiin ja muihin sotakuviin ei voi olla törmäämättä, kun tv:n ajankohtaisohjelmat ja lehdet ovat niitä täynnä. Sodan kärsimyksiin ei voi olla eläytymättä, kun kuvissa on hätääntyneitä ihmisiä ja pommitettuja, palaneita koteja.

Vaikka Suomessa ei ole sotaa eikä välitöntä sodan uhkaa, lapset muodostavat sotauutisten tulvan ja aikuisten reaktioiden kautta omia, pelottavia ja usein todellista tilannetta vielä pahempia mielikuviaan.

Pienimmät suurimmassa vaarassa

Lapsen turvallisuudentunne tulee vanhemmista, kodista ja läheisistä. Näiden menettämisen uhka on lapsen suurin pelko. Mielikuvat sodasta uhkaavat siten lapsen perusturvallisuuden ydintä, jota jo kaksi vuotta jatkunut koronapandemia on valmiiksi haurastuttanut. Pienimmät lapset ovat kaikkein haavoittuvimpia elämää uhkaaville uutisille. Pikkulapset reagoivat voimakkaimmin uutisten kuviin, kouluikäiset uutisten sisältöön ja varsinaiseen uhkaan. Vaikka samanikäisetkin lapset kokisivat samaa, he reagoivat aina yksilöllisesti.

Lapsen hätä voi ilmetä monella tavalla. Pelot voivat kuulua puheissa tai näkyä leikeissä ja piirroksissa. Lapsi saattaa oireilla painajaisten, levottomuuden, eroahdistuksen tai aggressiivisen käytöksen lisääntymisellä. Joskus hän muuttuu sulkeutuneeksi tai kärsii fyysisistä oireista. Näissä tilanteissa lapsi jää helposti yksin pelkojensa kanssa.

Lasta tulee kuunnella

Kun edellä kuvattuja merkkejä ilmenee, on tärkeä pysähtyä rauhallisesti kahdenkeskeiseen keskusteluun, jossa lapsi voi kokea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.  Päällepäin emme voi tietää, mitä lapsi todellisuudessa pohtii. Keskustelussa aikuisen tulee myös oikoa lapsen mahdollisia väärinkäsityksiä. Osalla lapsista on aiempia turvallisuudentunnetta järkyttäneitä traumaattisia kokemuksia, ja heille uhka on todellisempaa.

Lapsi tunnistaa erityisesti lähiympäristönsä turvallisen ilmapiirin. Tulisikin pyrkiä siihen, että vielä pieni lapsi saa kokea sodan tai hädän olevan ”jossain vuorten takana” niin kuin saduissa. Lapsen on tärkeä toistuvasti kuulla, ettei meillä ole sotaa ja aikuiset, maan presidentti ja hallitus mukaan lukien tekevät paljon töitä, ettei meillä tulevaisuudessakaan olisi mitään hätää.

Isompien lasten ja nuorten kanssa tulee keskustella konkreettisemmalla ja monipuolisemmalla tasolla hyviä asioita korostaen. Nuorilla on realistisempi käsitys sodasta, mikä ajatuksenakin uhkaa heidän tulevaisuuden haaveitaan ja kehitystään esim. vanhemmista irtautumista.

Vanhempien hyvinvointi vaikuttaa lapseen

Vanhempien riittävää hyvinvointia ja toimintakykyä tarvitaan, jotta he voivat luoda lapselle turvallisen olon. Meidän aikuisten tulee varoa tarjoamasta lapsille omia pelkojamme tai synkkiä tulevaisuuden kuvia. Pelottavat uutiset saavat helposti lasten ja aikuistenkin mielessä enemmän tilaa kuin toivoa tuovat hyvät uutiset, joita niitäkin on paljon.  Erityisen tärkeää on siten huomata myös myönteiset uutiset ja keskustella niistä. Lapselle on suuri merkitys sillä tiedolla, että ihmiset tekevät paljon hyvää ja auttavat toisiaan. Kuormittavassa tai pelottavassa tilanteessa arjen rutiinit, säännöllisyys, päiväkoti ja koulu sekä harrastukset vahvistavat kokemusta arjen jatkuvuudesta ja tulevaisuudesta. Lapsi tarvitsee arjessa myönteisiä iloa ja toivoa tuovia asioita.

Vanhempien tehtävä luoda positiivista uskoa tulevaan on hyvin vaativa, kun omakin mieli on huolten täyttämä. Vanhempien on huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan. On välttämätöntä löytää aikaa levolle, liikunnalle ja ihan omille asioille. Perheen yhteyksiä ystäviin, isovanhempiin ja muihin sukulaisiin kannattaa pitää aktiivisesti yllä. Aikuistenkin kannattaa rajoittaa sotauutisten seuraamiseen käyttämäänsä aikaa.

Ei liikaa tietoa

Kun sota tuli Eurooppaan, se täytti median. Sosiaalisessa mediassa ei näytä olevan mitään rajoja sillä, millaisia kuvia ja tapahtumia näytetään. Leikki- ja kouluikäiset lapset altistuvat helposti traumatisoivalle uutisoinnille. Varsinkin pienten lasten pääsyä sosiaaliseen mediaan on hyvä rajoittaa. Toisaalta on muistettava, että myös lapset tarvitsevat ikänsä ja kehitysvaiheensa mukaista oikeaa ja monipuolista tietoa. Sotauutisia ei tulisi katsella pienten lasten läsnä ollessa ja keskustelut sodan herättämistä ajatuksista ja tunteista aikuisten tulee käydä keskenään.

Teksti: Liisa Viheriälä

Kirjoittaja on Alli Paasikiven Säätiön hallituksen jäsen ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri, joka on työurallaan HUSin Lasten ja nuorten sairaalassa vastannut mm. suuronnettomuustilanteiden psykososiaalisen kriisityön johtamisesta.