Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kuukausittain ”Kuukauden Allin”, sarjan kiinnostavia puheenvuoroja perheiden sosiaalisen ja taloudellisen turvallisuuden edistämisestä, sekä kulttuurista ja ekologisesta kestävyydestä perheiden hyvän tulevaisuuden takaajina.
Ekologinen jatkuvuus on osa perheiden turvallisuutta
Maapallon ilmasto kuumenee, lajeja katoaa kiihtyvää vauhtia, eläinpopulaatiot kutistuvat ja elinympäristöt köyhtyvät. Elämme jo nyt ilmastonmuutoksen ja luontokadon aikaa haittoineen. Miten meidän tulisi perheinä toimia, että lapsillamme ja kaikilla tulevilla sukupolvilla olisi elämisen mahdollisuudet maapallolla?
Vanhemmat eivät muutu automaattisesti ympäristötietoisiksi
Lasten saaminen ei näytä lisäävän ekologista huolta tai ympäristöystävällistä elämäntapaa. Laajoihin kyselyaineistoihin perustuvat tutkimukset eivät ole löytäneet vahvistusta ajatukselle.[1] Emme voi siten tuudittautua ajattelemaan, että lapsiperheet ohjautuisivat itsestään toimimaan ekologisesti kestävällä tavalla, koska he ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta. Lapsiperheetkin tarvitsevat ohjausta ja tukea ekologisesti kestävään elämäntapaan.
Keskeisimpiä kuluttajien hiilijalanjälkeen vaikuttavia asioita ovat asuminen, liikkuminen ja ruoka. Kaikki tärkeitä jokapäiväisen elämän ratkaisuja perheille.
Yhden hengen kotitaloudet tuottavat suurempaa ilmastokuormaa
Arjen jakaminen läheisten kanssa vähentää asumiseen liittyvää energiankulutusta. Mitä suuremmassa kotitaloudessa asuu, sitä pienempi yksilön hiilijalanjälki on. Tässä mielessä perheet ovat ekologisempia kuin yhden hengen kotitaloudet. Uudenlaiset asumisen yhteisölliset ratkaisut olisivat sekä sosiaalisen hyvinvoinnin ja hoivan näkökulmasta että myös ekologisesti toivottavia ikääntyvissä yhteiskunnissa.
Lapsia ja perheitä tulisi tuupata ekologisiin vaihtoehtoihin
Lasten asennoituminen kulutukseen ja ympäristöön omaksutaan usein jo kotoa. Siksi olisi tärkeää kannustaa vanhempia ympäristötietoiseen kasvatukseen. Lapsille ei pidä sälyttää taakkaa ympäristön tilasta, jonka heitä edeltävät sukupolvet ovat aiheuttaneet. Lapsille kannattaa kuitenkin opettaa myönteisen kautta ekologisesti kestäviä elintapoja: vaikkapa energian säästämistä, jalan tai pyörällä liikkumista sekä tavaroiden korjaamista uuden hankkimisen sijaan.
Sota-ajan kokeneille vanhemmille sukupolville säästäväisyyttä korostavat hyveet ovat olleet itsesäänselviä, mutta unohtuneet monilta keski-ikäisiltä ja nuoremmilta aikuisilta. Tässä syntyy yksi mahdollisuus sukupolville oppia toisiltaan, tuntea kuuluvansa sukupolvien ketjuun ja yhdessä rakentaa kestävämpää tulevaisuutta.
Monet pienten lasten vanhemmat uupuvat vanhemmuuden, parisuhteen ja työelämän vaatimusten ristiaallokossa. Taloudelliset huolet synkistävät erityisesti monen pikkulapsiperheen elämää. Onkin tärkeää, että me yhteisöinä ja yhteiskuntana tuemme pienten lasten vanhempia lasten kasvattamisessa luonnon monimuotoisuutta arvostavaksi, luonnossa liikkumisesta nauttivaksi ja ympäristöä säästäväksi sukupolveksi. Tässä työssä myös Alli Paasikiven Säätiö on ollut mukana muun muassa palkitsemalla Perheteko-palkinnolla Suomen Ladun Seikkailevat perheet -hankkeen sekä lastenkirjailija ja kuvittaja Linda Bondestamin.
Ei jätetä perheitä yksin vastuuseen
Ilmastokriisin ja luontokadon ratkaisut syntyvät sellaisista poliittisista valinnoista, joihin yksittäiset perheet voivat vain osittain arjessaan vaikuttaa. Liikennejärjestelmiin liittyvät päätökset, energian tuotannon muodot tai vaikkapa se, millä energialla lasten kylpyvesi kaukolämpöä käyttävissä kaupungeissa lämmitetään, määrittelevät yhteistä tulevaisuuttamme. Tulisi tehdä sellaisia yhteiskunnallisia ympäristöratkaisuja, jotka toisaalta ohjaavat yksilöitä ja perheitä kestäviin kulutusvalintoihin mutta toisaalta huomioivat ihmisten elämäntilanteen ja asuinpaikan asettamat reunaehdot mahdollisuuksille valita ympäristöystävällisiä käytäntöjä perheensä arjessa.
Nyt kasvava sukupolvi ratkaisee tulevana muutamana vuosikymmenenä maapallon ekologisen tulevaisuuden. Lapset oppivat ympäristötietoisiksi kuluttajiksi myös kodin ulkopuolella: vertaisryhmässä, koulussa ja somessa. Rakennetaan yhdessä perheiden ja lasten kanssa arvostavaa suhdetta luontoon ja ympäristöön.
-Minna Säävälä
Kirjoittaja on Alli Paasikiven Säätiön hallituksen jäsen. Hän on sosiaaliantropologian dosentti, jolta on viime vuonna julkaistu tietokirja Minne menet ihminen? Mitä jokaisen tulisi tietää väestöilmiöistä (Gaudeamus 2021). Minna toimii työ- ja elinkeinoministeriössä kotoutumisen osaamiskeskuksessa johtavana asiantuntijana.
Lähteet: [1] Milfont, T. L., Poortinga, W. & Sibley, C. G. (2020). “Does Having Children Increase Environmental Concern? Testing Parenthood Effects with Longitudinal Data from the New Zealand Attitudes and Values Study.” PLOS ONE 15 (3): e0230361. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0230361.
