Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme kuukausittain ”Kuukauden Allin”, sarjan kiinnostavia puheenvuoroja perheiden sosiaalisen ja taloudellisen turvallisuuden edistämisestä, sekä kulttuurista ja ekologisesta kestävyydestä perheiden hyvän tulevaisuuden takaajina.
Alli Paasikiven Säätiön arkiston läpikäynti avaa Säätiön perustamisen alkuhetkiä
Alli Paasikiven Säätiön 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on käynnistetty arkistointiprojekti, jonka yhteydessä säätiön keräämä materiaali järjestetään Kansallisarkistoon siirtämistä varten. Arkiston – kirjeiden, korttien, leikkeiden ja pöytäkirjojen – pohjalta voidaan nähdä, miten Alli Paasikiven Säätiö sai nimensä ja millaiseen ympäristöön se syntyi.
Lapseton lapsirakas
Allin kirjeissä toistuu lasten ja perheen arvostus. Hänellä ei omia lapsia koskaan ollut, mutta hän kävi tiuhaa kirjevaihtoa sisarenpoikansa ja tämän vaimon kanssa. Näiden saatua perheenlisäystä kirjeiden sävy muuttuu tädin huolenpidosta isotädin innostukseksi. Alli pitää varsinkin ”vilkkaista” ja ”mehukkaista” kirjeistä, millä hän tarkoittaa arkisia tarinoita perhe-elämästä pienten lasten kanssa. Vastaavasti sukulaisilta saapuneissa kirjeissä toistuu kiitollisuus avusta ja ystävällisyydestä. Näin Alli kirjoittaa sisarenpoikansa vaimolle 5.7.1944:
”Aurinko ja kesä heitä ympäröi ja lapsen raikas, kaikesta ilakoiva sieulu – perhos-värit hymyilevät heille ja perhosten lailla kiitelevät! Tämä suuri kaunis kesä-luonto on heille kuin ihanin satu ja uskon, että lastesi iloa ja auringon paistetta seuratessasi Sinunkin sielun-elämäsi kirkastuu siihen uskoon, jonka nyt kaikki tahdomme omistaa, että mikään paha ei uskalla lähestyä kauneinta, puhtainta ja kirkkainta ’satukenttää’!” (Alli Paasikiven arkisto, Kansallisarkisto)
Täti ja emäntä
Kun sodan jälkeen tarvetta lapsiperheiden tukemiseen oli, Alli Paasikivi oli jo julkisuudessa tunnettu hyvästä tahdostaan perheitä kohtaan. KOTI-lehden joulunumeron 1950 artikkelissa hän esiintyy lasten ja nuorten edun tinkimättömänä puolustajana: ”Keskustelun kuluessa panimme erikoisesti merkille sen lämmön, jolla rouva Paasikivi puhui lapsista. Lapset ovat hänen sydäntään lähellä”, tiivistää Armas Loiri kirjoituksessaan. Tämä näkökulma toistuu monissa haastatteluissa.
Vielä juuri ennen säätiön perustamista vuonna 1952 presidentin puoliso kävi vierailemassa Lapissa, jossa vihittiin käyttöön uusi lastensairaala. Lehdet uutisoivat tapauksesta kaksipuolisesti: toisaalta esillä oli sairaala, toisaalta presidentin puolison matka. Ne kiinnostivat yleisöä.
Allin roolissa ei kuitenkaan ollut kyse pelkästään järjestöväen kanssa veljeilemisestä. Hän oli taitava lasten kanssa, Presidentinlinnan lasten kutsuja hän emännöi henkilökohtaisesti. Lasten oma kiintymys tulee esiin kirjeissä, joita he lähettivät presidentin puolisolle: nimitys ”Alli-täti” tai ”Tant Alli” toistuu lähes jokaisessa. Koulut ja yhdistykset laativat myös vihkosia joihin oppilaat piirsivät kuvia ja kirjoittivat tunnelmia matkalta. Tällaisia muistoja Alli säilytti paljon.
Hyvä tahto säätiön takana
Allilla oli aito henkilökohtainen halu auttaa ja hän oli julkisuudessa profiloitunut lasten ja perheiden ystäväksi. Kun Alli Paasikiven Säätiö perustettiin, se rakennettiin suoraan presidentin puolison nimelle: ”itseoikeutettu kunniapuheenjohtaja”, kirjattiin hänestä säätiörekisterin otteeseen. Alli otti myös osaa hallituksen varsinaiseen työhön ja tarjosi sille presidentin arvovallalla ladatun nimen. Pöytäkirjoihin on merkitty kuinka hallitus pääsi pitämään kokouksia ja apurahojen jakotilaisuuksia presidentinlinnassa. Kunniapuheenjohtajasta oli muutakin hyötyä: koska säätiö perustettiin Lotta Svärd -järjestön kiisteltyjen varojen pohjalle, tarvittiin näkyvälle paikalle joku johon ei kohdistunut poliittista painetta Neuvostoliiton suunnalta. Alli Paasikivessä kaikki nämä edut yhdistyivät.
Säätiön erikoisuus verrattuna muihin saman alan avustusten tarjoajiin oli rahoittaa alusta lähtien myös sosiaalisen alan tutkimusta, joka 50-luvulla oli kiven alla. Esimerkiksi vuonna 1957 Alli Paasikiven Säätiö suuntasi tutkimustarkoituksiin viidestä miljoonasta jaetusta markasta 2,8 miljoonaa. Muuten avustuksia annettiin sinä vuonna sotainvalideille, valistustyöhön sekä erilaisten säätiön tarkoituksen mukaisten kurssien järjestämiseen.
Kaikki ei tosin alkanut aivan ongelmitta. Kun Suomen Kuvalehdessä julkaistiin säätiötä arvosteleva mielipidekirjoitus vuonna 1954, Alli pahastui niin että tahtoi erota kunniapuheenjohtajan paikalta. Säätiön hallitus selvitteli kiireesti asiaa ja siitä tehtiin pöytäkirjamerkintä, jossa asia diplomaattisesti kuitattiin ”harhaanjohdetun” kirjoittajan tekemäksi virheeksi. Alli rauhoittui ja jatkoi tehtävässään.
Läpikäytyjen arkistomateriaalien perusteella hahmottuu se pohjimmainen motiivi, joka Alli Paasikivellä säätiön perustamiseen oli: vilpitön henkilökohtainen halu auttaa. Se sai hyvään alkuun säätiön, joka edelleen jatkaa kunniapuheenjohtajansa viitoittamaa tehtävää.
Blogin kirjoittaja FM Mikko Ylilammi, joka järjestää parhaillaan Alli Paasikiven Säätiön arkistomateriaalia.
Lähteet: Alli Paasikiven Säätiön arkistoitava aineisto sekä pöytäkirjat, Kansallisarkisto, Alli Paasikivi – eturivin taustavaikuttaja (Korppi-Tommola 2021), podcast Väestönkehitys ja sosiaalinen turvallisuus (Kuukauden Alli 23.2.2022)
