ACE-tutkimuksella kohti parempia lapsiperheiden palveluketjuja

Tuore tutkimus auttaa tunnistamaan lapsuuden haitallisia kokemuksia (ACEt), kun Helsingin kaupunki uudistaa lapsiperheiden palveluketjuja. Uudistushankkeen tavoitteena on pyrkiä parantamaan asiakaskokemuksia ja luoda asiakkaille toivoa. Alli Paasikiven säätiö tukee tutkimusta.

Helsingin strategisena päämääränä on vähentää lasten ja nuorten eriarvoisuutta ja ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Perhekeskustoimintamalli on viime vuosina tuotu tähän vastaukseksi. Samalla on panostettu integroiviin johtamisrakenteisiin.

Huolimatta näistä ponnisteluista lapsiperheiden palvelujen järjestämisen painopistettä ei ole onnistuttu siirtämään perustasolle ja varhaisempaan tukeen. Lastensuojelun ja myös erityis- ja vaativan tason sijaishuollon palvelutarve on jatkanut kasvuaan.

”Havahduimme siihen, että ainoastaan rakenteet tai rakennukset eivät takaa toivottua tulosta, vaan tarvitaan tietoon perustuvaa osaamista ja oikeanlaisia sisältöjä. Siksi käynnistimme projektin, jonka ensisijaisena tavoitteena on ollut etsiä toisin toimimisen tapoja, joilla tämä hälyttävänä näyttäytyvä suuntaus saataisiin taklatuksi”, sanoo projektipäällikkö Marjo Alatalo

Hankkeen kehittämistoimien keskeisiksi strategisiksi kärjiksi valittiin erityis- ja vaativan tason sijoitusten taustalla olevat ilmiöt. Keinoksi valittiin ilmiöpohjaiset, toimiala- ja sektorirajat ylittävät palveluketjut.

”Toisiaan täydentävien kolmen ilmiöpohjaisen palveluketjun kokonaisuus on lasten ja nuorten mielenterveys, lähisuhdeväkivalta lapsiperheessä sekä päihteet ja riippuvuudet lapsiperheessä -palveluketjut”, projektipäällikkö Marjo Alatalo kertoo.

Palveluketjuja kehitetään kuvaamalla yhdessä lapsen ja perheen tuen ja hoidon tarve ja niihin vastaavat palvelut. Palveluketjuilla tarkoitetaan kaikkia niitä palveluita, joihin asiakkaalla saattaa olla tarvetta: ehkäisevästä tuesta vahvimpaan, ympärivuorokautiseen palveluun saakka.  Ilmiöpohjaisella palveluketjujen kehittämisellä pyritään yhteiseen ilmiön ymmärtämiseen, yhteisen ja yhtenäisen palveluketjun kuvaamiseen, yhteisten kehittämistoimenpiteiden valintaan, tavoitteen määrittelyyn ja kokonaisvaikuttavuuden seurantaan.

Helsingin kaupungilla uutta on, että prosessin kaikkiin vaiheisiin päätettiin kytkeä tutkittuun tietoon perustuen tarkoin harkittuja, käytännön työn arkeen vietyjä pilotteja ja kokeiluja.

Lapsuuden epäsuotuisat kokemukset eli ACEt

Yksi prosessiin valituista orientaatiosta on vaikuttaa lapsuuden aikaisiin epäsuotuisiin kokemuksiin eli ACEihin (Adverse Childhood Experiences, ACE). ACEt ovat ikäviä ja haitallisia lapsuudessa, ja niillä on yllättävän kauaskantoisia ja moninaisia seurauksia myöhemmin.

ACEt jaettiin tutkimuksessa alun perin karkeasti kolmeen eri luokkaan: väkivalta, laiminlyönti ja ns. kotitalouden haasteet.

Väkivalta voi olla fyysistä, psyykkistä ja seksuaalista. Laiminlyönti voi olla fyysistä ja psyykkistä. Kotitalouden haasteisiin kuuluvat vanhempien ero, väkivalta, päihteiden käyttö, mielenterveyden ongelmat ja vankila-aika. Maailmalla on käyty keskustelua myös muista luokitteluista kuten esim. kouluväkivalta, jotka myös on huomioitu hankkeessa Helsingin kaupungin kanssa.

ACE-tutkimus ja -tietoisuus on viime vuosien aikana levinnyt kansainvälisesti. Kertyneen tutkimuksen valossa voidaan todeta ACEjen esiintyvyyden olevan korkeaa: alkuperäisessä Kaiser Permanenten tutkimuksessa (Felitti 1998) kaksi kolmesta osallistujasta raportoi omaavansa ainakin yhden ACEn, ja jopa joka kahdeksas raportoi neljä tai enemmän kokemusta. Suomessa ACE-esiintyvyyttä ollaan vasta tutkimassa (mm. Westerlund-Cook, tulossa).

Saija Westerlund-Cook selvittää väitöskirjassaan ACEjen esiintyvyyttä ja yhteyksiä niin haitallisiin kuin positiivisiin indikaattoreihin mm. osana Helsingin kaupungin hanketta. Lisäksi hankkeessa tutkitaan seulan toimivuutta käytännössä, puheeksi oton välineenä ja asiakassuhteessa. Westerlund-Cook on saanut työhön tukea Alli Paasikiven säätiöltä.

”Tarkoitus ei ole, että ACEjen perusteella asiakkaalle tarjotaan tai häneltä evätään tiettyjä palveluita. Päin vastoin, psykoedukaation ja luottamuksellisessa suhteessa rakentuvan mahdollisen tuen kautta asiakkaan palvelupolku rakentuu juuri hänelle, voimaannuttavana”, toteaa tutkija Saija Westerlund-Cook.

Haittavaikutukset kerrostuvat, vanhemmat uupuvat

Lapsuuden haitallisten kokemusten tutkimuksessa keskeistä on haittavaikutusten kumulatiivinen esiintyvyys. Haitalliset kokemukset ikään kuin kerrostuvat. Tämä näkyy myös seurauksissa: turvaton olo ja toksinen stressi jättävät jälkensä. Kauaskantoiset vaikutukset voivat olla paitsi yksilölle myös yhteiskunnalle hyvin merkittäviä, eikä hinta ole vain terveydellinen. Yhteiskunta maksaa myös puhtaassa rahassa hoitaessaan ja korjatessaan lapsuuden epäsuotuisia olosuhteita.

”Yksilötasolla mahdollinen ACE-pistemäärä ei myöskään ole diagnoosi. Se kertoo ainoastaan kohonneesta riskistä. ACEt saattavat kuitenkin osaltaan selittää taipumusta myös vanhemmuuden uupumukseen, mikä onkin yksi keskeinen tutkimuskysymys väitöskirjassani”, toteaa tutkija Saija Westerlund-Cook.

Vanhemmuuden uupumuksesta on viime aikoina puhuttu Suomessakin paljon. Se kehittyy, kun vanhemmat kokevat kuormittavien ja suojaavien tekijöiden olevan kroonisesti epätasapainossa. Suomalaisilla vanhemmilla, erityisesti äideillä, on kansainvälisesti verrattain korkea riski uupua ja myös perheen taloudellinen tilanne ja työttömyys vaikuttavat merkittävästi (Aunola & Sorkkila 2020).

”Uupumus olisi tärkeä tunnistaa varhaisessa vaiheessa, koska vanhemmuuden uupumus vähentää vanhemmuudesta koettua iloa. Vanhempi voi olla uupunut huolimatta siitä, että hän rakastaa lastaan; rakkaus siis ei ole loppunut, vaan voimat. Jokaisella vanhemmalla on oikeus jaksaa nauttia vanhemmuudesta, ja jokaisella lapsella on oikeus vanhempaan, joka jaksaa rakastaa”, sanoo tutkija Saija Westerlund-Cook.

Mitä käytännön vaikutuksia tutkimuksesta on odotettavissa?

”Helsingissä vakuutuimme siitä, että ACE-tietoisen työotteen kehittäminen on kaipaamamme, meille sopivasti uudenlainen väylä kohti mahdollisuutta tarjota vanhemmille tarvittaessa aikaisempaa varhaisempaa tukea vanhemmuuteen, vanhempana jaksamiseen ja parisuhteeseen. Tätä kohti olemme lähdössä, meille sopivan kokoisin askelein ja Saijan luotsaamaan tärkeään tutkimushankkeeseen osallistumalla”, toteaa projektipäällikkö Marjo Alatalo.

Tutkimuksen pohjalta Helsingin neuvoloissa valmistellaan pilottia, jossa kartoitetaan vanhempien resursseja ja riskejä, eli mikä arjessa kuormittaa. Vastaavasti kartoitetaan systemaattisesti perhettä kannattelevia asioita, mikä mahdollistaa toiveikkuuden näköalojen luomisen perheen arjen keskelle.

”Kartoittamalla ja tukemalla vanhemman muutostarpeet ja -motivaation voimme palastella hankalaltakin tuntuvat asiat niin, että ne ratkaistaan askel kerrallaan. Näin suuntaudumme toivokeskeisesti kohti hyvinvointia”, projektipäällikkö Marjo Alatalo jatkaa.

Asiakkaan voimaannuttaminen ja tulevaisuudenuskon luominen ja ylläpito ovat hankkeessa avainasemassa. Toiveikkuuden tiedetään olevan yksi hyvinvointia parhaiten ennakoivista tekijöistä, niin asiakkailla kuin työntekijöillä ja työyhteisötasolla. Toiveikkuus rakentuu suhdeperustaisesti. Sitä ylläpidetään yhdessä.

Asiakasta tai järjestelmää ei määritellä menneisyyden tai edes nykyisyyden kautta, vaan toiveikkaasti edeten kohti oman näköistä elämää, jota tarkoituksenmukaiset palvelut tukevat ja kannattelevat.

”Myös toivoa mitataan ja sen tasoa seurataan. Tämä on tärkeää varsinkin siitä syystä, että toivon tiedetään liittyvän vahvasti hyvinvointiin ja positiivisten muutosten aikaansaantiin mutta myös laiminlyönnin ja väkivallan riskin tunnistamiseen. Vielä tärkeämpänä: toivoa voidaan lisätä, jolloin sen tason seuraaminen on tärkeää myös tuen vaikuttavuuden näkökulmasta”, tutkija Saija Westerlund-Cook sanoo.

 

 



Muita uutisia