Suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten äitien välille muodostuu vain vähän kontakteja helsinkiläisillä asuinalueilla. Kontaktien muodostumista voisi kuitenkin edistää tukemalla ja vahvistamalla äitien ryhmäytymistä asuinalueilla ja näin vaikuttaa myönteisesti asuinalueiden väestösuhteisiin.
Suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten äitien välisten kontaktien tukeminen asuinalueilla äitiyden kautta
Vieraskielisen väestön osuus on kasvussa Helsingissä ja väestö muuttuu yhä kulttuurisesti moninaisemmaksi. Helsingissä on kuitenkin havaittu myös asuinalueiden eriytymistä, erityisesti perheiden osalta. Kontakteja eri väestöryhmien välillä on vain vähän, mikä koskee MAMANET-hankkeen tulosten perusteella myös suomalais- ja ulkomaalaistaustaisia pienten lasten äitejä. Tällaisten ryhmien välisten kontaktien muodostuminen erityisesti äitien välille olisi kuitenkin tärkeää, koska kontaktit voivat tarjota äideille sosiaalista tukea sekä parantaa väestösuhteita asuinalueilla esimerkiksi vähentämällä ennakkoluuloja ja vaikuttamalla ylisukupolvisesti myös lasten kontakteihin ja asenteisiin.
Kontaktien muodostamisen haasteet
Väitöskirjani laadullisella haastatteluaineistolla selvitimme syitä äitien kontaktien vähäisyyteen tutkimalla, millaisten asioiden suomalais- ja ulkomaalaistaustaiset äidit kuvaavat vaikeuttavan tai tukevan heidän välisiään kontakteja. Äidit liittivät monia haasteita kontaktien aloittamiseen suomalaisten varautuneisuudesta kielitaidon puutteeseen. He kuitenkin myös kuvasivat äitiyden voivan tarjota eri taustoista tuleville äideille samankaltaisuuteen ja jaettuihin kokemuksiin pohjaavan yhteisen identiteetin, joka helpottaa kontaktien aloittamista yhdistämällä äitejä.
Äitiys väestösuhteita tukemassa?
Väitöskirjani määrällisellä aineistolla tutkimme, miten äitiys yhteisenä identiteettinä voi tukea suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten äitien välisiä kontakteja asuinalueilla. Havaitsimme, että mitä enemmän äidit samaistuivat toisiinsa asuinalueellaan, sitä useammin heillä oli myönteisiä ryhmien välisiä kontakteja eri taustasta tulevien äitien kanssa. Asuinalueen äiteihin enemmän samaistuvat äidit kokivat myös saavansa enemmän sosiaalista tukea näiltä äideiltä, mikä entisestään tuki kontaktien muodostumista. Nämä samaistumiseen pohjaavat kontaktit myös lisäsivät luottamusta toista ryhmää kohtaan, mikä puolestaan oli yhteydessä äitien myönteisempään suhtautumiseen omien lastensa kontakteihin eri taustasta tulevien lasten kanssa.
Asuinalueiden äitiyhteisöjä tukemalla ja mahdollistamalla voi siis edistää suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten äitien välisiä myönteisiä kontakteja asuinalueilla ja samalla tukea äitien myönteistä suhtautumista omien lastensa ryhmien välisiin kontakteihin. Asuinalueilla olisikin tärkeää panostaa äideille ja lapsille suunnattuun toimintaan, joka tukisi ryhmäytymistä ja kannustaisi suomalais- ja ulkomaalaistaustaisia äitejä muodostamaan kontakteja keskenään. Näin olisi mahdollista tukea paitsi äitien osallisuutta ja hyvinvointia, myös heidän lastensa myönteisiä ryhmäsuhteita ja näin vaikuttaa parhaimmillaan myös asuinalueiden eriytymiskehitykseen.
-Reetta Riikonen
Reetta Riikonen (YTM) on sosiaalipsykologian alan väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopistossa. Riikosen väitöskirja on osa MAMANET-hanketta ja väitöskirjaa ovat rahoittaneet Alli Paasikiven säätiö, Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto ja Koneen säätiö. Riikonen kiittää lämpimästi väitöskirjansa rahoittajia ja artikkeliensa kanssakirjoittajia tärkeästä tuesta väitöskirjatutkimukselle.
Blogin pohjana toimineisiin tutkimusartikkeleihin ja muihin MAMANET-tutkimusryhmän julkaisuihin voi tutustua hankkeen kotisivuilla.
