Murehtimisen anatomia: miten ahdistus hiipii arkeen ja mitä sille voi tehdä?

Murehtiminen on yhä yleistyvä ilmiö, joka heikentää suomalaisten perheiden elämänlaatua. Arkihuolet ovat luonnollisia, mutta kun loputtomat ”mitä jos” -ajatukset alkavat kietoutua koko elämään, kyse voi olla yleistyneen ahdistuneisuuden oireista.

Yleistynyt ahdistuneisuus on kuin taustalla soljuva huolien virta, joka ei katkea edes silloin, kun kaikki on näennäisesti hyvin. Se ujuttautuu arjen pieniin hetkiin: tiskatessa mieleen hiipii ajatus siitä, sattuuko läheisille jotakin pahaa, ja nukkumaan mennessä pohdituttaa, mikä kaikki voi mennä pieleen seuraavana päivänä. Murehtiminen muuttuu huomaamatta elämäntavaksi, kunnes se alkaa ohjata valintoja kuin näkymätön ohjaaja kulisseissa. Mutta voiko tämän kehämäisen huoliajattelun helpottamiseen löytyä keinoja?

Huoli ottaa vallan yhä useammin

Ahdistus on kokemus, joka elää sekä mielessä että kehossa. Murehtiminen voi tuntua yritykseltä hallita tulevaisuutta ajattelemalla sitä tarpeeksi – mutta mitä enemmän huoliin takertuu, sitä enemmän ne kasvavat. Samalla keho voi olla kuin jatkuvassa valmiustilassa: lihakset jännittyvät, niska ja hartiat kiristyvät ja vatsa voi tuntua kipeältä solmulta. Sydän tykyttää, hengitys tuntuu pinnalliselta ja mieli harhailee.

Väitöstutkimuksessani tarkastelin yli sadantuhannen suomalaisen kokemuksia näistä yleistyneen ahdistuneisuuden oireista. Tulokset osoittivat, että murehtimisoireilla on voimakas yhteys lukuisiin arjen ilmiöihin riippumatta siitä, onko mukana muita mielenterveyden ongelmia, kuten masennusta. Esimerkiksi nuorilla yleistynyt ahdistuneisuus on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi sekä Suomessa että muissa maissa. Vuonna 2023 suomalaisista tytöistä jo yli kolmannes koki kohtalaista tai vakavaa ahdistuneisuutta, kun vuonna 2013 osuus oli noin 15 %.

Miten murehtiminen kytkeytyy käyttäytymiseen?

Ahdistus ei jää vain ajatusten tasolle, vaan se on yhteydessä myös siihen, miten toimimme arjessa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kouluympäristössä yleistynyt ahdistuneisuus on yhteydessä monenlaisiin haasteisiin. Ihmiset, joilla on yleistyneen ahdistuneisuuden oireita, raportoivat moninkertaisesti sekä ihmissuhdeongelmia että akateemisia hankaluuksia oireettomiin verrattuna. Murehtiminen on vahvasti yhteydessä esimerkiksi vaikeuksiin valmistautua kokeisiin, keskittyä koulutyöhön ja saada tehtyä lukemis- ja kirjoitustehtäviä.

Uutta tietoa löytyi myös siitä, kuinka selvästi yleistynyt ahdistuneisuus linkittyy tiettyihin elämäntapoihin. Yleistyneen ahdistuneisuuden oireita kokevat nuoret nukkuvat keskimäärin selvästi vähemmän kuin oireettomat ikätoverinsa. Lisäksi heidän internetinkäyttönsä on useammin liiallista tai ongelmallista. Nämä havainnot korostavat, miten murehtineisuus voi kietoutua arkeen ja vaikuttaa käyttäytymiseen monella tavalla.

Ahdistuksen ote voi hellittää

Ahdistus on luonnollinen osa elämää, mutta sen laajamittainen yleistyminen on ilmiö, joka herättää kysymyksiä niin yksilötasolla kuin yhteiskunnassakin. Vaikka ahdistuksen kokemuksen kanssa voi oppia elämään, ylenmääräinen murehtiminen helpottuu harvoin aivan itsekseen, koska huolten kierre voi syventyä, kun siihen ei puututa.

Hyvä uutinen on, että yleistyneen ahdistuneisuuden maailmassa ei tarvitse jäädä huoliensa vangiksi. Tehokkaiksi todetut terapeuttiset menetelmät voivat auttaa, jopa lyhyehköinä ja etäyhteydellä toteutettuina hoitoina, kun ne suunnitellaan huolellisesti ja yksilöllisesti. Koska ahdistuneisuudella on laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia, myös organisaatioiden on hyvä huomioida se yhtenä keskeisenä painopisteenä. On tärkeää tukea opiskelijoita, työntekijöitä ja yhteisöjen jäseniä rakentamaan toimivampaa suhdetta huoliin ja ahdistuksen kanssa selviytymiseen.

-Kati Kajastus

Kirjoittaja on psykologi, psykoterapeutti, data-analyytikko ja tietokirjailija, joka on keskittynyt ahdistuneisuuden hoitamiseen ja tutkimiseen (www.katikajastus.fi). Hänen työnsä terapeuttina painottuu ahdistuneisuuden ja murehtimisen psykoterapioihin. Kajastuksen väitöskirjatutkimus käsittelee suomalaisten yleistynyttä ahdistuneisuutta. Tutkimusta ovat rahoittaneet Alli Paasikiven Säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, OLVI-säätiö sekä Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö.